VIRSILOTTO 25.6.2023

VIRSI 385
1.
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

2.
Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

3.
Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

4.
Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.

5.
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

6.
Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

7.
Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

8.
Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.

Johann Heinrich Schröder 1695. Suom. Elias Lönnrot 1874. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Kuortaneelta.
Sama sävelmä: 173

Kränä vai kiitollisuus

Keskiviikko 21.11.2007 klo 22.30 - Pekka Päivärinta


Mikä on unohtunut suomalaisilta viime vuosina? Sanoisin että kiittäminen ja kiitollisuus. Tarkoitan nyt nimenomaan Korkeimmalle kuuluvaa nöyrää kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä mitä olemme saaneet toisen maailmansodan jälkeen.

Tätä hyvää ei ole vähän, vaan sitä on todella paljon maailman mitassakin tarkasteltuna. Huomaamme sen kun maltamme pysähtyä miettimään asiaa rauhassa.

Lähtökohta tähän mietintään on mielestäni nöyrtyminen sen tunnustamiseen, ettemme ole ansainneet kaikkea tätä hyvää, emmekä ole saaneet sitä aikaan omalla viisaudellamme emmekä voimallamme, vaan että vauras, puhdas, itsenäinen ja korkeasta koulutustasosta nauttiva Suomi on yksin Jumalan armosta ja siunauksesta syntynyttä henkistä ja aineellista pääomaa.

Siksi tuntuu oikeastaan aika pahalta suomalaisia palkansaajia ja osakkeen omistajia vaivaava into ja suorastaan kiihko saada nopeasti ja suuria korotuksia tulotasoonsa. Samalla keskustellaan eutanasian sallimisesta maassamme, joka on juuri ylistänyt sotiemme veteraanien merkitystä maamme itsenäisyydelle ja on ilmaissut haluaan tukea heitä loppuun saakka. Mutta missä nyt on ihmisyyden ja ihmiselämän aito kunnioitus Jumalalta saatuna lahjana?

Missä on ilo ja kiitollisuus jo nyt nautittavasta suht kohtuullisesta tulo-ja elintasosta, joka on mahdollistanut niin monet ulkomaanmatkat, kalliit uudet asunnot ja vanhojen asumusten peruskorjaukset, kesämökit, yhä paremmat autot perheitten ja yksityisten ihmisten kohdalla, puhumattakaan edelleen hyvin edullisesta ja korkeatasoisesta koulutuksesta, joka avaa ovet ei vain Suomen, vaan myös ulkomaitten työmarkkinoille?

Eikö ole mitään riemun aihetta siinä, että maamme on vapaa ja itsenäinen, ja että saamme syödä runsaasti korkealaatuisia elintarvikkeita ja päästä tarvittaessa edullisesti nauttimaan korkeatasoisista terveydenhoitopalveluista?

Onko meistä tullut hyvää itsestään selvyytenä ja itse ansaittuna pitäviä, ja jatkuvasti kaikesta marisevia, toisiamme kadehtivia ja yhä lisää kaikkea vaativia kränisijöitä, joille ei riitä mikään?

Pelkään pahoin, että nyt ahnehdittavat suuret palkankorotukset ovat syömässä rankasti maamme kilpailukykyä ja tuovat tullessaan työttömyyttä ja köyhyyttä yhä useammille. Kauppiaitten ottaessa osansa hinnat kohoavat ja vähävaraiset ja pienituloiset eläkeläiset joutuvat yhä suurempaan ahdinkoon.

Se joka sanoo :”Minä itse, eikä ketään muuta”, saa lopulta itse maistaa sitä mitä on tulla toimeen vain omien voimiensa ja mahdollisuuksiensa varasssa.

Herra meitä armahtakoon ja varjelkoon joutumasta siihen tilanteeseen, sillä elämä on aina yksin Jumalan armon ja siunauksen varassa.