VIRSILOTTO 27.10. 2020

VIRSI 325
Tulkaa ja riemuitkaa,
Herralle veisatkaa.
Nyt eteen Herramme
kiittäen käykäämme.
Kallio autuuden
on Herra armoinen.
Hän, suuri voimassaan
ja herraudessaan,
on kaikkein herrain Herra.

Päivän saarna 12.1.2010 ti

 

Tekstit

Esra 3:11

He ylistivät ja kiittivät Herraa: -- Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

Efesolaiskirje 3:1

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.

 

kopteri_pelastus.jpgOlipa kerran kaksi naapurusta. Toinen, herra Roininen,  asui jykevässä täyskivitalossa ja ajoi talonsa pihaan aina uusinta mallia olevalla ökyautolla. Toinen, herra Kaartinen, asui vaatimattomassa puutalossa, jonka maali hilseili ja katto oli toiselta reunaltaan kallistunut oudosti kaivaten remonttia. Hänen ainut kulkuneuvonsa oli vanha polkupyörä.

Herra Roininen koetti olla huomaamatta herra Kaartista heidän sattuessaan pihoilleen samaan aikaan, eikä aina viitsinyt edes tervehtiä tätä kadulla. Herra Kaartinen oli herra Roiniselle yhtä tärkeä kuin kärpänen katossa.

Eräänä päivänä pyöräillessään kotikujalle herra Kaartinen vilkaisi naapurinsa herra Roinisen pihaan. Joku makasi siellä liikkumattomana. Herra Kaartinen riensi auttamaan. Se oli herra Roininen, joka oli pyörtynyt astellessaan pihapolkua autosta talonsa ovelle.

Herra Kaartinen tuli katsomaan herra Roinista sairaalaan. Tämä oli saanut aivoinfarktin ja oli pelastunut herra Kaartisen ripeän toiminnan ansiosta. Tämä oli hälyttänyt heti paikalle liuotusvälineillä varustetun ambulanssin ja veritulppaa oli alettu sulattaa jo matkalla sairaalan teho-osastolle.

” Miten osasitte päätellä että olin saanut aivoveritulpan?” kysyi herra Roininen herra Kaartiselta. ” Vaimoni oli menehtyä sellaiseen ja silloin päätin ottaa selville kaiken millä voisin auttaa häntä jos kohtaus uusiutuisi”, vastasi herra Kaartinen hiljaa. ” Miten vaimonne jaksaa nyt?” kysyi herra Roininen. ” Kiitos Jumalalle, hän on parantunut täysin”, vastasi herra Kaartinen.

”Onpa se hyvä, oikein hyvä”, totesi herra Roininen. ”Mainitsitte myös Jumalan. Mitä sillä tarkoititte? Uskotteko että Jumala on olemassa? ” Uskon, ja tiedän”, vastasi herra Kaartinen. ” Miten Jumalan olemassaolosta voi olla noin varma, voitteko kertoa?” kysyi herra Roininen.

”En uskonut Jumalaan ennen, mutta vaimoni sairastuminen toi Jumalan elämääni”, kertoi herra Kaartinen. Lääkärit sanoivat, ettei hän toivu koskaan kunnolla, vaan jää puhumattomaksi ja vuoteenomaksi loppuelämäkseen. Silloin jouduin suureen ahdistukseen.

Lopulta huomasin lehdessä ilmoituksen parantamiskokouksesta jossain seurakunnassa. Menin sinne ja pyysin sairasten puolesta rukoillutta pariskuntaa tulemaan sairaalaan ja rukoilemaan vaimoni puolesta. Heillä oli tilaisuus tulla ja he rukoilivat että vaimoni parantuisi. Heidän rukouksensa aikana vaimoni avasi silmänsä ja katsoi suoraan minuun ja lausui nimeni. Hän oli tullut takaisin. Samana iltana hän käveli ja kahden päivän kuluttua hän oli kotona täysin parantuneena."

” Koska tämä tapahtui?” kysyi herra Roininen. ” Seitsemän vuotta sitten.” ” Ja vaimonne voi edelleen hyvin?” ” Kyllä. Hän ei ole sairastanut sen jälkeen flunssaa pahempaa sairautta.” ” Ihmeellistä!” kuiskasi herra Roininen, jota oli nyt alkanut väsyttää. ” Voisitteko lukea minulle tuota kirjaa?”

Herra Kaartinen otti sairaalaan tuodun Gideonien lahjoittaman Uuden Testamentin ja avasi sen ja luki: ” Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. ” Luettuaan herra Kaartinen totesi että nämä aarteet oli tarkoitettu kuuluvaksi myös herra Roiniselle.

” Miten voisin ottaa ne vastaan?” kysyi herra Roininen tuskin kuultavasti. ” Rukoillaan yhdessä”,vastasi herra Kaartinen. ” Rakas Jumala, sinä tulit maailmaan auttamaan kaikkia ihmisiä. Myös herra Roininen on sinulle tärkeä ja rakas. Kiitos että hän saa jättää tässä rukouksessa itsensä ja elämänsä sinun ja Poikasi Jeesuksen Kristuksen käsiin, ja olla tästä lähtien sinun oma lapsesi. Sinun lapsenasi hänelle kuuluvat kaikki sinun rikkautesi, iankaikkisesti. Aamen. ” Aamen”, kuiskasi herra Roininen, ja nukahti.