VIRSILOTTO 27.10. 2020

VIRSI 325
Tulkaa ja riemuitkaa,
Herralle veisatkaa.
Nyt eteen Herramme
kiittäen käykäämme.
Kallio autuuden
on Herra armoinen.
Hän, suuri voimassaan
ja herraudessaan,
on kaikkein herrain Herra.

Päivän saarna 6.1.2010 ke

 Tekstit

5.Mooseksen kirja 13:4

Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne.

Ensimmäinen Korinttilaiskirje 10:13

Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

 

liikemies_kiireinen.jpgKauppias Tossavainen oli viemässä lauantai-aamuna liikkeensä eteen mainoskylttejä. Niissä ilmoitettiin suurin kirjaimin sunnuntai- aukiolon alkamisesta. ” Tämä on suuri hetki liikkeemme historiassa”, lausahti Tossavainen eräälle kauppaan astuvalle asiakkaalleen. ” Nyt kenenkään ei tarvitse enää odottaa tyhjän jääkaapin kanssa maanantaita”, hän hehkutti.

” No niin no”, vastasi aamuvirkku asiakas, joka osoittautui kirkkoherra Ryynäseksi.  ” Aika näyttää, aika näyttää.” ” Mitä kirkkoherra sillä tarkoittaa?” kysyi kauppias ihmetellen ja jatkoi: ” Eikö sitä pidä seurata aikaansa eikä harata vastaan? Kai tuore ruoka maistuu kirkkoherrallekin viikonloppuisin?”

” No, jos ostan teiltä tänään paketin jauhelihaa, onko se jo huomenna vanhentunut? ” ” Ei tietenkään, meiltä ostettu tuore elintarvike säilyy hyvänä oikein säilytettynä useita päiviä!” vastasi kauppias Tossavainen. ” No niin no, nyt on lauantai. Voin siis syödä tänään ostamani lihan huoletta sunnuntaina?” ” No toki! Varmasti !” ” No niin no, näkemisiin maanantaina sitten”, vastasi kirkkoherra Ryynänen ja katosi kaupan hyllyjen väliin.

Kauppias Tossavainen piti itseään sanavalmiina ihmisenä mutta nyt hän koki jääneensä kakkoseksi, ja se hiukan harmitti häntä koko päivän. Hän mainitsi asiasta vielä illalla vaimolleenkin. Vaimonsa Maikki naurahti ja sanoi leikillisesti: ” Käännytäänpä viranomaisten puoleen”, ja avasi radion. Iltahartaus oli alkamassa. ” Iltahartaudessa puhuu tänään kirkkoherra Martti Ryynänen Oikovuorelta”, ilmoitti kuuluttaja. Kauppias Tossavaisen suu loksahti auki eikä hän voinut olla kuuntelematta mitä tuttu sielunpaimen puhuisi.

”Onko Jumala todella sanonut”, aloitti kirkkoherra puheensa painottaen sanaa todella. ” Niin, onko Jumala todella sanonut: muista pyhittää lepopäivä? Tällaisia väitteitä kuulee nykyään. Tälle ajalle on tyypillistä esittää sama kysymys kuin käärme Eevalle ja Aatamille paratiisissa…. Mihin, minä kysyn mihin tämä kysymys johti?”

Kirkkoherra puhui nyt niin suoranuottisesti että Tossavaista, joka oli aina pitänyt seurakuntansa paimenta sovittelevia, jopa pyöreitä ilmaisuja käyttävänä sielunpaimenena, kummastutti. ” Mitä se nyt horisee ikivanhasta, joutavanpäiväisestä säännöstä, joka on vain kehityksen esteenä”, tuumi Tossavainen mielessään.

” Minä sanon sinulle, kuulijani, suoraan, mihin se johti”, kuului kirkkoherra jatkavan radiossa niin että pöytä tärisi. ” Se johti lankeemukseen kiusauksen edessä! Lankeemukseen kiusauksen edessä! ” toisti kirkkoherra. ” Minkä ihmeen kiusauksen?” mutisi Tossavainen. ” Kiusaus oli tämä: asettua jumalan paikalle, ja siihen langettiin, ja langetaan yhä”, jyrisi Ryynäsen ääni. ” Ja lankeemuksella on aina ikävät seuraukset. Kun joku asettuu Jumalan yläpuolelle ja alkaa laatia elämälle omia pelisääntöjään, hän tekee kaksinkertaisen virheen.”

Tossavainen oli jo sulkea radion, mutta malttoi mielensä. Radiosta kuului edelleen: ” Ensimmäinen virhe on se, että silloin toimii elämää vastaan. Toiseksi hän toimii Luojansa tahtoa vastaan, joka on elämän luonut.

Lepopäivän menetys saa aikaan kiireen ja väsymyksen. Se saa aikaan myös Jumalan siunauksen menetyksen.  Miten Jumala voisi siunata sen, ettei lepoaikaa jää kun ahneus ja kiire saa vallan? Miten Jumala voisi siunata sen että perheet pakotetaan töihin ja houkutellaan kauppoihin ainoana yhteisenä vapaapäivänään? Miten Jumala voisi siunata sen että hänen sanansa unohdetaan kiireen keskellä?”

Radio tuntui suorastaan hyppivän pöydällä. Vielä pyydettiin Jumalalta viisautta siihen, että osattaisiin asettaa elämän perusasiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Viimeisimmäksi kirkkoherra luki kuulijoille rohkaisuksi raamatunkohdan: "Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."

” Mikä ihme Ryynäselle on tullut?” hämmästeli Tossavainen ” No mutta Erkki”, sanoi rouva Tossavainen miehelleen. Ehkä kirkkoherramme vain oli huolissaan lapsiperheiden jaksamisesta.” Oletko jo unohtanut että oma poikasi Jussi ja hänen vaimonsa Taija ovat töissä kaupassamme? Taija joutui viemään heidän lapsensa Heidin sunnuntaiksikin päiväkotiin kun he molemmat ovat töissä kaupassamme. Nyt heillä ei ole enää juuri koskaan yhteisiä sunnuntaivapaita. Me sentään panimme aina kaupan kiinni lauantaina klo 15 kun lapsemme olivat pieniä.

Ehkä kirkkoherra on vain huolissaan lapsiperheitten hyvinvoinnista? ” pohti rouva Tossavainen.

Kauppias Tossavainen ei sanonut siihen mitään. Hän meni olohuoneeseen ja istuutui lukemaa lehtiä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Hänen ajatuksensa siirtyivät aina uudelleen heidän suloiseen lapsenlapseensa Heidiin joka nytkin oli päiväkodissa odottaen äitiään ja isäänsä. He olivat jääneet vielä järjestelemään kauppaa huomista, sunnuntaita varten. Heidi joutuisi yöpymäänkin päiväkodissa, sillä ei häntä kannattanut viedä kotiin iltayhdeksältä ja tuoda takaisin aamukahdeksalta.  Ja tämä tulisi toistumaan viikonlopusta  toiseen….

Kauppias Tossavainen muisteli aikaa kun heidän lapsensa olivat olleet pieniä. ” Miten me, yrittäjäpariskunta, oikein jaksoimme ja selvisimme kaikesta?” hän mietti. ” Ja nyt ei lapsemme perheellä ole viikonloppuna enää sitäkään vähää yhteistä aikaa….konttorissa_vsynyt.jpg